07.12.2018

Kun tiedosta tuli muovailuvahaa

Donald Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi on poliittinen musta joutsen. Nassim Talebin tunnetuksi tekemällä mustalla joutsenella tarkoitetaan tapahtumaa, jonka todennäköisyys on pieni, mutta joka ei toteutuessaan jää keneltäkään huomaamatta. Trumpin vaalivoitto ja aiemmin kesällä brittien brexit-äänestys eivät hämmästytä ainoastaan lopputuloksensa vuoksi vaan myös siksi, että molemmissa äänestyksissä asiantuntijat olivat melko yksimielisiä päinvastaisista tuloksista. Vielä presidentinvaalien aattona asiantuntijat löivät vetoa Clintonin puolesta 80–20-suhteella.

Politiikan henkilövalinnat ovat tärkeitä, mutta niitä ei pidä korostaa liikaa. Yhtä paljon on syytä olla huolissaan siitä, että yhteiskunnallisessa keskustelussa ei epäröidä suhtautua ylimalkaisesti ja usein jopa halveksuvasti asiantuntemukseen. Politiikassa on aina ollut mukana ihmisiä heikoin tiedoin. Uutta on se, että nykyään asiantuntemattomuudesta ja erityisesti poliittisesta kokemattomuudesta on tehty hyve. Järjestelmän ulkopuolelta tulevat sanovat asiat kuten ne ovat, hoitavat ongelmat pois päiväjärjestyksestä ja ovat sen jälkeen valmiina uusiin seikkailuihin. Mihin tarvitaan parlamentaarisia komiteoita, kun asiat voi nähdä maalaisjärjelläkin?


Populisti muokkaa tietoa omiin tarpeisiinsa


Voi olla, että Trumpin vaalivoitto vahvistaa monimutkaisiin kysymyksiin yksinkertaisia ratkaisuja etsivien ihmisten uskoa. Ainakaan otollisesta maaperästä ei ole puutetta. Unkarin pääministeri Viktor Orbánia, Ranskan kansallisrintaman Marine Le Peniä ja monia muita eurooppalaisia nationalistisia liikkeitä yhdistää joustava suhtautuminen tietoon ja asiantuntemukseen. Monimutkaisia asioita pakataan yksinkertaisiin hokemiin, joissa sekä-että-todellisuus vaihtuu joko-tai-illuusioon. Dataa ei analysoida, jotta ymmärrettäisiin maailmaa, vaan sitä muokataan sopimaan etukäteen laadittuihin johtopäätöksiin. Populismiin kallellaan oleva ei anna tosiasioiden rajoittaa ajatteluaan.


Niin vastenmieliseltä kuin se tuntuukin, brexit ei välttämättä jää ainoaksi eurooppalaiseksi mustaksi joutseneksi. Näin siitäkin huolimatta, että politiikan asiantuntijat ja mielipidekyselyjä suorittavat yritykset pitävät melko varmana, että Ranskan presidentinvaalien toisella kierroksella keväällä 2017 ovat vastakkain Le Pen ja joku toinen, joista jälkimmäinen valitaan presidentiksi.


Selvää on, että tulevaisuuden edessä me kaikki podemme tietämättömyyden tuskaa. Mitä kauemmas katsomme, sitä sumuisemmalta maisema näyttää. Taivas tuskin putoaa niskaamme huomenna, mutta jotakin muuta yllättävää voi hyvinkin tapahtua. Latteaa tai ei, epävarmaankin tulevaisuuteen voi kuitenkin varautua. Vaikka yksittäiset tapahtumat ovat yllättäviä, niiden taustalta on monesti löydettävissä kehityskulkuja, jotka antavat tapahtumille merkityksen. Asiantuntijat eivät osanneet ennustaa päivää, jolloin Brysselin Molenbeekissa varttuneet tyypit tekisivät terrori-iskun pariisilaiseen konserttisaliin. Tekotavaltaan vielä yllättävämpi oli nizzalaisella bulevardilla toteutettu isku. Sen sijaan asiantuntijat ovat varoitelleet vuosikausia, että epäonnistuminen muslimivähemmistöjen kotouttamisessa voi ruokkia tulevaisuudenuskonsa menettäneiden radikalisoitumista.


Sosiaalisessa mediassa on helppo harrastaa valheen taidetta


Trumpin ja Britannian Vote Leave-leirin kampanjat ovat saaneet monet puhumaan totuudenjälkeisestä ajasta. Esimerkiksi The Economist pyhitti syyskuun 2016 yhdessä numerossaan toistakymmentä sivua teemalle, jota se kutsui valheen taiteeksi (Art of the Lie). Yhtenä merkittävimpänä tekijänä valheen suosiolle lehti piti sosiaalista mediaa. Lehden (ja lukemattomien tutkimusten) mukaan sosiaalinen media houkuttelee asioiden vääristelemiseen ja muunnellun totuuden puhumiseen. Mediatutkimuksen professoria Seija Ridelliä mukaillen some on muuttanut goffmanilaisia tapoja, joilla toimitaan lavalla ja lavan takana. Brexit-kampanjan yhteydessä somessa levitettiin totuutena monia valheita ja vielä useampia puolitotuuksia. Niistä näkyvimpiä oli brexit-leirin masinoima ajatus siitä, että Britannian EU:lle viikossa maksamasta 350 miljoonasta punnasta voitaisiin sellaisenaan siirtää kansalliseen terveydenhuoltojärjestelmään. Luku jäi elämään, koska se tuntui oikealta.


Sosiaalinen media tuskin yksinään ratkaisi sen enempää brexit-äänestystä kuin Yhdysvaltojen vaalejakaan. Jotakin somen voimasta kuitenkin kertoo se, että molempien presidenttiehdokkain kampanjat tai niiden lähipiirit valjastivat botteja – tietokoneohjelmia, jotka suorittavat itsenäisesti niille annettuja tehtäviä – omien ehdokkaidensa some-viestien vahvistajiksi. Ehdokkaiden kampanjoissa hyödynnettyjen bottien määrää tietää tuskin kukaan, mutta useista lähteistä koottujen arvioiden perusteella Trumpilla oli Clintoniin verrattuna lähes kymmenkertainen määrä botti-kannattajia.


Vaalit osoittivat, että pelko ja viha myyvät somessa faktoja ja harkintaa tehokkaammin. Trumpin lanseeraama kielikuva Kiero-Hillarystä oli tehokas ja upposi isoon osaan kansasta. Näin siitäkin huolimatta vaikka esimerkiksi riippumaton PolitiFact-tutkimuslaitos osoitti, että Clinton puhui vaalikampanjan aikana totta huomattavasti Trumpia useammin. Trump sen sijaan jäi kampanjan aikana lukemattomia kertoja kiinni "rysänpäältä".


Tieto ei ole luulon väärti


Vaalitulokset ovat kautta historian joko synnyttäneet tai olleet seurausta yhteiskunnallisista jakolinjoista. Poliitikot eivät ymmärrä kansalaisia, eivätkä kansalaisetkaan aina toisiaan. Perinteisesti nämä jakolinjat ovat muodostuneet joko vasemmisto–oikeisto- tai arvokonservatismi–arvoliberalismi-akselille. Donald Trump ei mahdu näistä akseleista muodostuvaan nelikenttään. Vaalikampanjan perusteella Trump on puhdasoppinen populisti, joka ei epäröi rakentaa poliittista sanomaansa keskenään ristiriidassa olevien argumenttien varaan. Trump voi samassa twiitissä olla sekä äärikonservatiivi että ääriliberaali.


Hyvin todennäköistä on, että merkittävä osa Trumpin esittämistä vaalilupauksista jauhautuu hallinnon koneistossa ja monimutkaisissa kansainvälisissä neuvotteluissa kompromisseiksi, joiden kanssa voidaan elää. Vaalien jälkeinen todellisuus on aina jotakin muuta kuin vaaleja edeltäneistä kampanjoista voisi päätellä.


Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että Trumpin ja brexit-leirin vaalimenestys ovat oireita uudenlaisen yhteiskunnallisen jakolinjan syntymisestä. Paremman puutteessa sitä voidaan kutsu episteemiseksi – tietoa koskevaksi – kuiluksi. Kysymys on erilaisista tavoista tulla tietoiseksi ja vakuuttua asiaintilojen todenmukaisuudesta.


Episteemisen kuilun toisella puolella ovat he, jotka pyrkivät ymmärtämään ympärillä tapahtuvaa ja suhtautuvat luottavaisesti asiantuntijoiden kykyyn osua osapuilleen oikeaan. Kysymys on ihmisistä, jotka luottavat tieteeseen järjestelmänä. He ymmärtävät, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen syy-seuraussuhteet aukeavat parhaiten asiaan perehtyneille. He pitävät luonnollisena, että kuva muuttuu ja tarkentuu, kun (tutkimus)tieto lisääntyy. He ovat ainakin periaatteessa valmiita kuuntelemaan myös erilaisia mielipiteitä ja vasta-argumentteja.


Kuilun toisella puolella ovat ihmiset, jotka ovat taipuvaisia ajattelemaan, että yhteiskunnallisten instituutioiden, kuten poliittisen järjestelmän, tieteen ja median tarjoama tieto on lähtökohtaisesti enemmän tai vähemmän manipuloitua. Tieto, joka on ristiriidassa heidän maailmankuvansa kanssa, ei ole oppimisen lähde vaan todiste salaliitosta. Järjestelmien tarjoamaan tietoon suhtaudutaan joustavasti, eikä sen anneta liikaa häiritä, jos oma kokemus kertoo toista. Usein se, mikä tuntuu todelta, riittää. Yhteiskunnallisia kysymyksiä ei haluta nähdä itsessään monimutkaisina vaan ennemminkin koetaan, että ne ovat monimutkaisia, koska valtaapitävät ovat kyvyttömiä ratkomaan niitä.


Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjassa esitettyjen puheenvuorojen perusteella ei liene väärin sanoa, että Clinton pyrki suhtautumaan asioihin rationaalisesti niiden hyötyjä ja haittoja punniten, kun taas Trump veti mutkia suoriksi ja puhui kannattajilleen sitä, mitä he halusivat kuulla. Miksemme muka voisi vallata Mosulia kolmessa päivässä?


Vastakkainasettelun aika ei ole ohi


Onko episteemisen kuilun olemassaololle tutkimusnäyttöä vai onko kysymys sittenkin uskomuksesta ilman perusteita? Uskon(!), että vastaus riippuu näkökulmasta. Esimerkiksi Tieteen tiedotus ry:n tuore Tiedebarometri kertoo, että asiantuntijavastaisuus ei olisi Suomessa erityinen ongelma. Vuodesta 2001 lähtien toteutettu barometri osoittaa, että usko kansanparantajiin, horoskooppeihin, telepatiaan ja ufoihin on vähentynyt merkittävästi. Myös Yhdysvalloissa vaikkapa luomisoppiin luottavia on huomattavasti vähemmän kuin evoluutioteoriaan uskovia.


Jos taas katsotaan yhteiskunnallisia asioita ja erityisesti niiden käsittelyä sosiaalisessa mediassa, sokea reettakin näkee, että esimerkiksi maahanmuutto, globalisaatio tai tullisopimukset ovat kysymyksiä, joiden käsittelyssä puurot ja vellit menevät iloisesti sekaisin. Sosiaalinen media ruokkii yhden asian liikkeiden ja yhteiskunnallisten kuplien syntymistä. Pyrkimys konsensukseen ja punnittuun puheeseen korvautuu tarkoitushakuisella vastakkainasettelulla.


Poliittisella mustalla joutsenella on pitkä kaula. Siinä missä eläinkunnan valkoinen joutsen hyödyntää kaulaansa ruoan hankintaan, poliittisella mustalla joutsenella kaulan tehtävänä on riidanaiheiden etsiminen. Poliittiset mustat joutsenet eivät lähde lentoon helpolla, mutta kun ne nousevat siivilleen, niiden lentoa ei voi olla huomaamatta, eikä niiden lentorataa voi ennustaa.


Kirjoitus on julkaistu
Tietoasiantuntija-lehdessä (31:5).