07.12.2018

Onko lohkoketjuteknologia jakamistalouden muutosajuri?

Sopimus on kahden tai useamman osapuolen hyväksymä asiaintila. Sopimukset ovat tarpeellisia, olipa kysymys autokaupasta, työsuhteesta tai perinnönjaosta. Ilman sopimuksia kaupankäynti olisi melko hankalaa. Harva meistä uskaltaisi ottaa esimerkiksi asuntolainaa ilman, että sopii lainanantajan kanssa korosta ja takaisinmaksuajasta. Vielä harvempi arvaisi laittaa säästöjään pankkiin, jos epäilisi, että ne sieltä häviävät. Sopimus on sen osapuolilta osoitus sitoutumisesta siihen, että ne hoitavat oman osansa. Riitatilanteissa sopimus antaa osviittaa syyllisestä ja tarjoaa suojaa syyttömälle.

Sopimus on välttämätön mutta ei riittävä ehto kaupankäynnille. Sen lisäksi tarvitaan luotettavia mekanismeja, jotka todentavat osapuolille ja tarvittaessa kolmansille osapuolille, millaisiin transaktioihin ne ovat osallistuneet. Maksusuoritukset, ostotarjoukset, tilaukset ja niiden vahvistukset ovat pelkkiä aikeita, jos niitä ja niihin osallistuneita toimijoita ei kyetä todentamaan. Sopimusten ja transaktioiden arvo konkretisoituu arjen sujuvuutena. Erityisen arvokkaita ne ovat silloin, kun jokin menee tai jonkin arvellaan menneen pieleen.


Sopimusten ja transaktioiden todentamisen tärkeys on ollut syynä erilaisten välittäjäorganisaatioiden syntymiselle. Nimensä mukaisesti kysymys on toimijoista, jotka välittävät informaatiota, todentavat toimijoiden identiteettejä ja varmistavat toimijoiden toteuttamat transaktiot. Koulukirjaesimerkkinä ovat pörssit, jotka ovat säänneltyjä ja organisoituja julkisia kauppapaikkoja, joissa käydään kauppaa osakkeilla, raaka-aineilla, valuutoilla, futuureilla ja optioilla. Pörssi yhdistää myyjät ja ostajat niiden hyväksymällä tavalla.


Digitalisaatio on muuttanut tuotteiden arvoketjuja ja palvelujen tuottamista. Digitalisaatio on vaikuttanut myös välittäjäorganisaatioiden toimintaan. Esimerkiksi pörssissä kauppaa tehdään millisekunneissa ja yhä useammin koneiden välillä ilman ihmisen välitöntä panosta.


Digitalisaation myötä sopimuskäytännöt sekä transaktioiden ja toimijoiden todentamistavat ovat ison murroksen äärellä. Ainakin, jos uskoo tutkijoita, jotka ennakoivat, että lohkoketjuteknologia (blockchain) on internetin kehittymiselle perustan luoneen TCP/IP-protokollan kaltainen keksintö. Esimerkiksi Marco Iansitin ja Karim Lakhanin (2017) mukaan lohkoketjussa ei ole kysymys pelkästään olemassa olevia liiketoimintamalleja haastavasta (disruptive) vaan yhteiskuntien perusinfrastruktuuria muuttavasta vallankumouksellisesta (foundational) teknologiasta.


Suurelle yleisölle tuttu virtuaalivaluutta bitcoin on vain yksi lohkoketjuteknologian sovellutus. Isompi hyöty syntyy siitä, että lohkoketjuteknologian avulla toisilleen tuntemattomat toimijat voivat tehdä luotettavia sopimuksia ilman välittäjäorganisaatioita. Lohkoketjun ytimessä ovat hajautetut tietokannat, joihin rekisteröityneitä transaktioita on (nykykäsityksen mukaan) mahdotonta muuttaa yksipuolisesti. Kouvola Innovationin Mika Lammi havainnollisti Helsingin Sanomissa (1.2.2017) lohkoketjuteknologian perusidean kansantajuisesti. Hänen mukaansa lohkoketjussa on ideatasolla kysymys samasta asiasta kuin vaikkapa Suomessa käytössä olevassa yleisten vaalien ääntenlaskentatavassa. Äänestysalueittain tapahtuvaan ääntenlaskentaan osallistuvat ehdokkaita tarjonneiden puolueiden edustajat, mikä estää tehokkaasti lehmänkauppojen tekemisen äänillä, sillä ääntenlaskijoilla on vahva intressi vahtia toinen toisiaan.


Lohkoketjuteknologian yhteydessä puhutaan usein hajautetusta tilikirjasta (distributed ledger). Kielikuva on hyvä, sillä se auttaa ymmärtämään, miten vaikeaa yhden osapuolen on väärentää kertaalleen rekisteröityjä tilitapahtumia. Väärentämisen mahdottomuudesta seuraa luottamus, joka on tutkitusti (Kramer 2006) kaupankäyntiä vauhdittava tekijä. Bisnestä on helpompi tehdä, jos ei tarvitse pelätä, että myyjä tai ostaja onkin joku muu kuin väittää olevansa. Luottamus syntyy siitä, että tilitapahtumat kirjataan pysyvästi lohkoihin, jotka linkitetään toisiinsa siten, että niistä muodostuu muuttumaton lohkojen ketju. Systeemistä tulee aukoton, kun lohkoketjun omistus hajautetaan suurelle määrällä toimijoita (Kotilainen 2017). Väärentäminen ei onnistu, sillä se edellyttäisi kaikkien lohkoketjujen samanaikaista kopeloimista.


Toteutuessaan lohkoketjuteknologia muuttaa toimialojen pelisääntöjä (Mattila & Seppälä 2015). Monissa arvioissa finanssisektoria on pidetty yhtenä otollisimmasta toimialoista, joka ei ole entisellään, kun lohkoketjuteknologia kypsyy riittävästi.


Mitä tekemistä edellä esitetyllä on jakamistalouden kanssa? Paljonkin. Tavaroiden ja palvelujen yhteiskäytön ja kierrättämisen ”akilleen kantapäänä” ei nimittäin ole kysynnän tai tarjonnan puute vaan kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamisen hankaluus. Sopimusten laatiminen ja ylläpitäminen maksaa. Sopiminen vie aikaa ja aika on rahaa. Yhteiskäytön ja kierrättämisen mielekkyys riippuu ratkaisevasti mekanismeista, joilla voidaan luotettavasti ja kustannustehokkaasti todentaa eri osapuolten väliset sopimukset ja transaktiot.


Yhteiskäytössä olevan auton varaan on vaikea luottaa, jos ei voi olla varma, että auto on myös sovittuna aikana vuokraajansa käytössä. Saksalainen Slock.it on hyvä esimerkki lohkoketjuteknologiaa hyödyntävästä yrityksestä, joka tarjoaa ratkaisuja autojen ja monien muiden hyödykkeiden yhteiskäyttöön. Yritys tarjoaa lohkoketjuteknologiaan perustuvia älykkäitä sopimuksia, joiden avulla voidaan hoitaa yhteiskäytössä olevien autojen lukkojen avaaminen ja sulkeminen. Kynnys antaa auto vuokralle laskee, jos voi olla varma vuokraajan identiteetistä ja siitä, että saa sovitun korvauksen sen vuokraamisesta. Lohkoketjuteknologia tehostaa myös kuluttajilta tarpeettomiksi jääneiden tuotteiden kierrättämistä ja teollisuuden sivuvirtojen logistiikkaa. Eri toimijoiden käytettävissä oleva luotettava ja ajantasainen tieto on omiaan vähentämään materiaalivirtojen pullonkauloja.


Kukaan ei voi varmasti tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Silti pitää yrittää. Esimerkiksi SITRA on tehnyt hyvää työtä tulevaisuuden ennakoinnissa. Vuoden 2016 megatrendilistauksessaan SITRA arvioi, että lohkoketjuteknologia lyö itsensä läpi seuraavan kymmenen vuoden sisällä. Kannattaa muistaa, että internet kehittyi ensimmäisen parikymmenen vuoden aikana hitaasti. World Wide Webin ja selainten keksimisen jälkeen internet valtasi kodit ja työpaikat. Kehityksen seurauksista saamme nauttia joka päivä.


Kirjoitus on julkaistu Try Out-hankkeen blogissa 4.4.2017.