02.01.2021

Iskee kuin miljoona volttia - kieli tulkinnan välineenä

Analogia on lähtöisin kreikan sanasta analogos, joka merkitsee yhtäpitävää. Sillä viitataan siis samankaltaisuuteen ja yhdenmukaisuuteen. Niin ikään kreikan kielestä lähtöisin oleva metafora tarkoittaa sananmukaisesti ’kuljettaa yli’. Metaforat ovat käytännössä kielikuvia, joissa rinnastetaan kaksi toisiinsa liittymätöntä asiaa: ura on kuin merimatka, data joko uutta öljyä tai vanhaa hiekkaa, ja tiedolla johtaminen suunnistamista tai navigointia. Yrityksiä kannustetaan löytämään siniset merensä, sillä muutoin vaarana on, että bisnes muuttuu pian palavaksi öljylautaksi

Esimerkkejä analogioiden ja metaforien käytöstä

Tunnettujen vertauskuvien historia ulottuu vähintään yli 2000 vuoden taakse, sillä Jeesusta voidaan pitää metaforien mestarina. Niiden avulla hän halusi jättää jäljen kuulijoidensa muistiin. Esimerkiksi vertauksella rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta Jeesus tiettävästi halusi kiinnittää kuulijoidensa huomion palkintoon, joka odottaa tuonpuoleisessa hyvästä maanpäällisestä elämästä nauttineita ihmisiä. Varhaisia esimerkkejä hyvän ennakointityön tärkeydestä lienevät olleet kymmenen neitsyttä, joista vain puolet ymmärsi ottaa hääjuhlille mukaan sekä lampun että öljyä. Vertaus kuvaa viimeistä tuomiota. (Wikipedia, 2020)
 

Kukaan uutisia seuraava ei ole voinut välttyä Kiinan ja Hongkongin väliseltä kiistelyltä. Mutta miksi piskuista Hongkongia pidetään niin tärkeänä? Syitä on monia, mutta vertauskuvallisesti Hongkongin roolia voidaan kuvata Ville Similän (2020) tapaan eräänlaiseksi tuulikaapiksi kapitalistisen maailman ja kommunistisen Kiinan välillä. Siinä missä tuulikaapin tehtävänä on lisätä oleskelun mukavuutta sisätiloissa estämällä ilman virtaus suoraan ulko-ovesta, Hongkongin tarjoama viisumivapaus, englanninkielinen bisneskulttuuri ja dollarikauppa tekevät länsimaalaisten yritysten pääsystä Kiinan ja Aasian markkinoille piirun verran helpompaa. Pelkona on, että ilman nykyisenkaltaista Hongkongia tuuli puhaltaisi liian kovaa ja kylmästi.
 

Suomessa on väännetty sote-uudistusta 2000-luvun alusta lähtien, mutta valmista ei tahdo tulla. Sote-uudistusta on kutsuttu ainakin kaikkien reformien äidiksi, mahdottomaksi savotaksi ja hallintohimmeliksi. Sote-uudistus on kesken, mutta nurkan takana odottaa jo sosiaaliturvan kokonaisuudistus. THL:n tutkimusprofessori Pasi Sainio onkin rinnastanut sosiaaliturvauudistuksen osuvasti vanhaan taloon, jossa pieneltä tuntuvan asian korjaaminen voi vaatia kokonaisen seinän avaamista (Kauppinen, 2020).

Vertauskuvat siltana ymmärtämiseen ja ymmärtämättömyyteen
 

Metaforien avulla voidaan tukea tietoisuutta ilmiöistä, aiemmin tuntemattoman ymmärrettäväksi tekemistä ja muistamista. Lakoffin ja Johnsonin (1980) mukaan ajattelumme on läpikotaisin metaforien värittämää. Niebert ym. (2012) jopa esittävät, että tiedettä menetelmineen ja tuloksineen ei ole edes mahdollista opettaa ja ymmärtää ilman vertauskuvia. Tämä on tärkeä viesti tietoperustaiseen päätöksentekoon.
 

Organisaatiokontekstissa metaforat ovat tietojohtamisen kannalta kullan arvoisia ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin ne tehostavat viestien perillemenoa ja tukevat sen kautta tiedon omaksumista. Toiseksi, ne avaavat asioita uusista näkökulmista ja voivat siten ruokkia innovaatioprosessien alkupäätä.
 

Vertauskuvilla on myös kääntöpuolensa, sillä nekin voivat kangistaa ja tuottaa yksipuolista ajattelua. Organisaatioita on teollistumisen alkuajoista saakka lähestytty tehostamista ja managerointia kaipaavina koneina. Konemetafora on johtamisessa ollut niin hallitseva, että siitä irtautuminen on muistuttanut tanssia tervatulla lattialla, mutta ei toivottavasti kestä yhtä pitkään kuin Rooman rakentaminen. Tietojohtamisen kentässä ilmiö on näyttäytynyt esimerkiksi yksipuolisena tietokäsityksenä, jossa sisään syötetään dataa, analysoidaan sitä ja saadaan toisesta päästä ulos tiedolla johdettu organisaatio.
 

Images of Organization -johtamistaitokirjassa Gareth Morgan (1997) esittääkin, että työyhteisöjä olisi hyödyllistä tarkastella useiden erilaisten metaforisten mallien kautta. Tietojohtamisen professori Aino Kianto (2015) on kursseillaan opastanut lähestymään tietoa muutakin kautta kuin pääomana: millaista olisi esimerkiksi tieto vetenä, tai tieto rakkautena?
 

Joskus asioiden yksinkertaistaminen ei lisää ymmärrystä, vaan tuottaa ennemminkin illusorista hallinnan tunnetta. Kun asiat paketoidaan napakasti, ne saadaan soljahtamaan olemassa oleviin mentaalimalleihin. Inhimilliseltä kannalta tämä on ymmärrettävää: moraalipsykologi Jonathan Haidtin (2012) mukaan ihmisen mieli ei ole kiinnostunut niinkään totuudesta vaan tasapainosta. Vaarana on, että metaforat eivät teekään tuntematonta tutummaksi, vaan jostakin tutun oloisesta varmaa. Tyylilajin yksi taitaja on Timo Soini, joka on kuvannut eurovaluuttaa toteamalla, ettei sama lippalakki sovi omenalle ja melonille.
 

Metaforat ajattelun laajentajina


Parhaimmillaan metaforat avaavat uusia polkuja. Niihin leivotut yllättävät yhdistelmät ja vastakohdat voivat inspiroida ajattelua ja paljastavat asioista puolia, joiden olemassaolosta kuulijalla ei ollut aavistustakaan. Käytämme jälleen Jeesusta esimerkkinä: vertaus loukkaantunutta juutalaista auttamaan jääneestä samarialaisesta oli aikanaan provokatiivinen, sillä kahteen eri uskonnolliseen ryhmään kuuluneen myönteistä kanssakäymistä ei pidetty keskinäisten kiistojen vuoksi mahdollisena. Jeesukselle kysymys oli lähimmäisenrakkauden avaamisesta.


Hieman maallisemman vertauksen tarjoaa Pyhimyksenä tunnettu Mikko Kuoppala, joka kertoo oivaltaneensa, että musiikilla on erilaisia käyttötarkoituksia. Kuoppala vertaa musiikkia ruokaan: ”Esimerkiksi hautajaisissa McDonald’sin tuplajuusto-ateria voisi tuntua monen vieraan mielestä halventavalta tarjoilulta, mutta baari-illan jälkeen hyvältä vaihtoehdolta” (Aaltonen, 2020). Sekä musiikissa että ruoassa on kysymys tarkoituksenmukaisista raaka-aineista valmistetun tuotteen tarjoamisesta oikeaan paikaan.
 

Kaikki siis kiteytyy oikeassa kontekstissa – puhuimmepa sitten ruoasta, musiikista tai tietojohtamisesta. Kielellisen ilotulituksen, kielikuvien ja rinnastusten avulla voimme madaltaa kuiluja erilaisten tietoperustojen ja professioiden välillä, avata asioiden merkityksiä ja tehdä toinen toistemme ymmärtämisestä helpompaa.
 

Lopuksi haluamme tarjota lukijalle kotiinviemisiksi yhden tunnetuimmista tietojohtamisen metaforista: tiedon puun. Intialaisen kirjastoluokitusten kehittäjä S.R. Ranganathanin mukaan tiedon puuna kannattaa ajatella banian-puuta. Banianiviikuna on trooppinen puulaji, joka kuuluu viikunoiden sukuun ja kasvaa luonnonvaraisena Intiassa, Pakistanissa ja Sri Lankassa. Sillä on yhden sijasta monta runkoa ja se elää päällyskasvina toinen kasvi alustanaan.


Kirjoitus on laadittu yhdessä Miia Kososen kanssa ja se on julkaistu Tietoasiantuntijassa (4/2020).
 


Lähteet


Aaltonen, R. (2020). Suomen kiinnostavin artisti. Talouselämä, 24/2020.

Haidt, J. (2012). The Righteous Mind: Why Good People are Divided by Politics and Religion. Panteon, New York.

Kauppinen, L. (2020). Moni putosi koronakeväänä peruspäivärahalle, mutta täydentäviä tukia sai heistä paljon harvempi kuin aiemmin. Helsingin Sanomat, 8.5.2020.

Kianto, A. (2015). Tietopääoma kilpailutekijänä -kurssin luentomateriaali. LUT-yliopisto.

Lakoff, G. & Johnson, M. (1980). Metaphors We Live By. University of Chicago Press.

Morgan, G. (1996). Images of Organization. Sage Publications, New York.

Niebert, K., Marsch, S. & Treagust, D.F. (2012). Understanding needs embodiment: A theory‐guided reanalysis of the role of metaphors and analogies in understanding science. Science Education, 96, 849-877.

Similä, V. (2020). Trumpin uhkaus purkaa Hongkongin erityisasema sisältää valtavan riskin. Helsingin Sanomat, 31.5.2020.

Wikipedia (2020). Jeesuksen vertaukset.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jeesuksen_vertaukset
Luettu 24.9.2020.