Toimivat työmarkkinat ovat enemmän kuin osiensa summa
Työmarkkinoita voidaan luonnehtia työnantajista, työntekijöistä ja koulutuksenjärjestäjistä muodostuvaksi keskinäisriippuvuuksien rihmastoksi. Työmarkkinat eivät toimi yhteiskunnallisessa tyhjiössä, sillä ne ovat tiiviisti sidoksissa kansainvälisiin suhdanteisiin, lainsäädäntöön, eläkevakuutusjärjestelmään ja poliittiseen päätöksentekoon, jotka muokkaavat esimerkiksi sosiaaliturvaa ja työntekemisen ehtoja.
Työmarkkinoiden keskinäisriippuvuus on epälineaarista ja moninaisten palautesilmukoiden kautta rakentuvaa, mikä tekee ennakoimattomuudesta työmarkkinoiden ominaispiirteen. Globalisaation, teknologisen kehityksen ja työn organisoinnin murrosten myötä työmarkkinoiden keskinäisriippuvuus on entisestään tiivistynyt ja syventynyt. Esimerkiksi suomalainen peliala ei olisi kasvanut nykyisiin mittoihinsa ilman ajanhermolla ollutta koulutusjärjestelmäämme, pääomasijoittajien ja julkisen sektorin rahoitusta sekä kansainvälisesti avointa liiketoimintaympäristöä. Pelialan menestys on ollut riippuvainen monien muiden sektorien panoksesta – ja päinvastoin. Ollaan keskinäisriippuvuuden ytimessä: yksittäisten toimijoiden kehitys ei ole vain niiden omissa käsissään vaan aina enemmän tai vähemmän riippuvainen siitä, mitä tapahtuu niiden ympäristössä.
Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen
Hoiva-alan työvoimapula on hyvä esimerkki työmarkkinoiden ja muun yhteiskunnan välisestä keskinäisriippuvuudesta. Väestön ikääntyminen lisää palvelutarvetta, mikä asettaa kasvavia paineita sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiselle. Samalla työvoiman saatavuus on sidoksissa koulutuksen riittävyyteen ja laatuun, maahanmuuttopolitiikkaan, työoloihin, palkkaukseen ja johtamiseen. Jos hoiva-alan työehdot eivät houkuttele työntekijöitä, vaikutukset näkyvät nopeasti palvelujen saatavuudessa ja laadussa. Tämä puolestaan voi lisätä läheisten hoivataakkaa, heikentää työssäkäyvien hyvinvointia ja lisätä sairauspoissaoloja. Pitkittyessään tilanne voi kaventaa kansalaisten luottamusta julkisiin palveluihin ja herättää perusteltua huolta sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.
Joskus keskinäisriippuvuus tekee työmarkkinoista herkkiä äkillisille häiriöille. Koronapandemiasta muistamme, että viruksen leviämistä torjuvat toimet – kuten liikkumisrajoitukset, etätyösuositukset ja kokoontumiskiellot – hiljensivät monet palvelualat lähes yhdessä yössä. Ravintola-, kulttuuri- ja tapahtuma-ala menettivät asiakkaitaan, mikä heijastui laajasti työllisyyteen ja yritysten talouteen. Samaan aikaan teollisuus kohtasi tuotantokatkoksia, kun globaaleissa toimitusketjuissa oli ongelmia raaka-aineiden ja komponenttien saatavuudessa. Näiden vaikutusten hallinta edellytti valtiolta nopeita tukitoimia, mutta myös yrityksiltä ja työntekijöiltä joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Pandemia osoitti, miten terveysturvallisuus, kansainvälinen kauppa, valtiontalous ja arjen työelämä nivoutuvat toisiinsa – ja kuinka nopeasti häiriö yhdellä osa-alueella leviää toisaalle. Yhdessä nämä esimerkit osoittavat, miten työmarkkinoiden ilmiöt voivat ’liukua’ ajasta ja paikasta toiseen. Globaalista voi tulla lokaalia ja lokaalista globaalia, kun taas joskus syyt muuttuvat seurauksiksi ja seuraukset syiksi.
Yhteenkytkeytynyt muutosvoima
Keskinäisriippuvuus ei kuitenkaan ole pelkästään ongelma – oikein ymmärrettynä se voi olla myös voimavara. Esimerkiksi vihreä siirtymä tarjoaa potentiaalia uudenlaisten ja kestävämpien työmarkkinoiden rakentamiselle. Ilmastotavoitteet ja energia-omavaraisuuden lisääminen vaikuttavat investointeihin ja synnyttävät uudenlaista kysyntää niin teknologioille kuin osaamiselle. Kun energiapolitiikka, koulutusjärjestelmä ja elinkeinorakenne sovitetaan yhteen, voidaan luoda edellytyksiä uusille työpaikoille erityisesti aurinkoenergian, vetyteknologian, kiertotalouden ja kestävän rakentamisen aloilla.
Vihreän siirtymän onnistuminen on mitä suurimmassa määrin myös sosiaalinen haaste. Muutosta voidaan tukea panostamalla laaja-alaisesti elinikäiseen oppimiseen ja työmarkkinoiden muutosjoustavuuteen. Kun koulutusjärjestelmä tarjoaa ketteriä, työn ohessa suoritettavia täydennyskoulutuksia ja mahdollistaa siirtymiä eri ammattialojen välillä, ehkäistään osaamisen vanhenemista ja lievennetään rakennemuutoksen aiheuttamia syrjäytymisriskejä. Samalla voidaan vahvistaa alueellista elinvoimaa ja reilua siirtymää, jossa ilmastotavoitteet saavutetaan ilman, että osa kansalaisista kantaisi kohtuutonta taakkaa. Epäoikeudenmukaiseksi koettu vihreä siirtymä ei ole kestävällä pohjalla.
Keskinäisriippuvuus selittää, miksi yksinkertaiset ratkaisut toimivat vain harvoin. Keskinäisriippuvuus on monien haavoittuvuuksien vahvistaja, minkä vuoksi se haastaa kehittämään systeemisempää lähestymistapaa työmarkkinoihin. Toimivat työmarkkinat eivät synny keskinäisriippuvuuksista huolimatta, vaan juuri niiden varaan.
Kirjoitus on julkaistu AMI-säätiön blogissa 20.8.2025
