Voiko urheilussa tehdä sekä oikein että hyvin?

Epätieteellinen otos sosiaalisesta ja perinteisestä mediasta kertoo ainakin kolmenlaista tarinaa. Yhtäällä ovat ihmiset, jotka kertovat arvostavansa Riskin periaatteellisuutta. Miestä on kiitelty esimerkillisesti rohkeudesta. Hänen toiminnassaan on nähty jotain samaa kuin Colin Kaepernickin kieltäytymisessä seisomasta Yhdysvaltain kansallislaulun aikana. Kaepernick protestoi mustiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa kohtaan, kun taas Riski nosti pöydälle Qatarin huonon ihmisoikeustilanteen. Toinen ryhmä koostuu enemmän tai vähemmän kyynisesti asiaan suhtautuvista ihmisistä. Heidän mukaansa pelaaja joko näki mahdollisuuden tai teki itselleen välttämättömästä hyveen. Kolmannen ryhmän muodostavat ihmiset, jotka pitävät Riskin ratkaisua sinällään oikeana, mutta arvelevat, että yhden ihmisen ratkaisut eivät riitä viemään asioita oikeaan suuntaan vaan todellinen muutos edellyttää institutionaalisia ratkaisuja. Ryhmään kuuluvat näkevät ensisijaisena vastuullisena toimijana Palloliiton.
 

Arvoteoreetikko yrittäisi luultavasti ratkaista pähkinää kysymällä onko arvo i) kohteessa (ts. Riskin ratkaisu on jollakin mittarilla arvioituna parempi kuin vaihtoehdot), ii) arvottajassa (ts. Riskin valinta resonoi sitä arvottavien ihmisten arvojen kanssa) vai kenties iii) näiden yhdistelmässä (ts. Riskin valinta on oikein, sillä se edistää ihmisarvojen kunnioittamista)?
 

Ranskalaisten taloussosiologien Luc Boltanskin ja Laurent Thévenotin mukaan arvostaminen on yksi sosiaalisen elämämme perusasioista. Laitamme asioita ja ihmisiä järjestykseen sen enempää miettimättä. Tämä on mahdollista, sillä arvostaminen ei ole järjen vaan tunteen asia. Argumentit löytyvät, kun tunne on riittävän vahva.
 

Boltanskin ja Thévenotin (2006) oikeuttamisteoria rakentuu erilaisille arvojärjestyksille (order of worth) ja niihin kytkeytyville erilaisille arvokkaaksi kelpuuttamisen tavoille, joita he kutsuvat arvostusmaailmoiksi (worlds of worth). Seitsemän arvostusmaailmaa ovat luovuutta ja yllätyksellisyyttä korostava inspiraation maailma, maineen rakentamiseen ja ylläpitämiseen pohjautuva mielipiteen maailma, oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta korostava kansalaisuuden maailma, perinteestä ammentava ja luottamusta rakentava kodin maailma, kaupankäynnille ja vaihtosuhteille rakentuva markkinoiden maailma, tehokkuuteen ja suorituskykyyn perustuva teollisuuden maailma sekä resilienssiä ja eloonjäämistä korostava ekologian maailma.
 

Käsitteellistä taivaanrannanmaalailua ilman yhteyttä käytäntöön vai hyödyllinen tapa jäsentää arjen valintojen arvottamiseen liittyviä jännitteitä? Kokeillaan ja testataan, miten ranskalaisten arvostusmaailmat resonoivat suomalaisen jalkapallon kanssa.
 

Riskin ratkaisu tuli suuren yleisön tietoisuuteen tiistaina 8.1.19 jalkapalloilijan kerrottua Helsingin Sanomien haastattelussa, että hän ei osallistu Qatarin leirille. Suora laina haastattelusta: ”Syyni päätökseeni olivat eettiset. On arvoja, joiden mukaan halusin toimia ja pitää niistä kiinni.” Boltanskin ja Thévenotin kehikkoon sovitettuna näyttäisi siltä, että Riskin toiminta ammentaa ensisijaisesti kansalaisuuden maailmasta, jossa arvottamisen kriteerinä pidetään oikeudenmukaisuutta. Toimintaa arvostetaan, koska nähdään, että ihmiset uhraavat oman etunsa yhteiselle hyvälle. Luultavaa on, että Riski arvioi ulkomaalaisten siirtotyöläisten olojen olevan Qatarissa sellaisella mallilla, jota hän ei voi hyväksyä. Huoli ei ole aiheeton, sillä qatarilaisilla työmailla on viime vuosien aikana menehtynyt sadoittain ulkomaalaisia siirtotyöläisiä. Myös siirtotyöläisten orjuuttaminen vaikuttaa olevan ennemmin sääntö kuin poikkeus. Kuilu pelaajan arvomaailman ja öljyvaltion todellisuuden välillä osoittautui yksinkertaisesti liian leveäksi. Riskin ratkaisussa saattaa olla myös ripaus kodin maailmaa, jossa arvokkaana pidetään luottamusta ja huolenpitoa. Riskin valinnassa on tunnistettavissa myös mielipiteen maailmalle tyypillinen arvokkaaksi kelpuuttamisen tapa, sillä arvopohjainen kieltäytyminen on teko, joista ei ole ylitarjontaa ja siksi se tarjoaa eväitä myös maineen rakentamiseen. Kaukana ei ole myöskään inspiraation maailma, jossa arvostetaan rohkeutta rikkoa rutiineja, tapoja ja normeja.
 

Samassa Hesarin haastattelussa maajoukkueen päävalmentaja Markku Kanerva kertoo keskustelleensa Riskin kanssa. Kanervan mukaan keskustelu oli rakentava ja ilmaa puhdistava. Kanerva kertoo ymmärtävänsä Riskin syyt ja kunnioittavansa pelaajan ratkaisua. Kanerva ei halunnut ottaa kantaa Qatarin matkan ja omien arvojensa yhteensopivuuteen tai -sopimattomuuteen. Sen sijaan päävalmentaja totesi, että hän arvioi matkan urheilullisia perusteita, sillä hänen tehtävänsä on ”maksimoida valmistautuminen EM-kisoihin”. Pelaajien ja joukkueen kilpailullisten edellytysten kehittäminen on puhetta suoraan teollisuuden maailmasta. Kanerva sai tukea joukkueenjohtaja Lennart Wangelilta, joka kertoi Hesarissa (10.1.19), että ”seurat eivät ole enää niin innostuneita siitä, että menisimme aivan eri aikavyöhykkeille. Qatarin tapauksessa aikaeroa on vain tunti”. Teollisuuden maailmassa arvostetaan toiminnan tehokkuutta ja tuloksellisuutta. Valmennusjohdon tehtävänä on toteuttaa ja arvioida toimenpiteitä, jotka lisäävät joukkueen suorituskykyä. Mukana on myös ekologian arvomaailmaa, sillä joukkueen kilpailullinen menestyminen on meriitti, joka vaikuttaa valmennus- ja joukkueenjohdon työsuhteisiin, palkitsemiseen ja uralla etenemiseen.
 

Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahti kertoi YLE.n haastattelussa (9.1.19), että liitolla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa yksittäisten pelaajien päätöksiin. Lahden mukaan eettisiin syihin vetoaminen tuntuu ”tässä tapauksessa hieman hassulta”, sillä hän kertoo itse olevansa Qatarin pääkaupungissa ”pohjoismaisten ammattiyhdistysten ja palloliittojen puheenjohtajien kanssa kiinnittämässä huomiota samaan asiaan kuin Rikukin”. Lehti sanoo uskovansa boikotoinnin sijaan dialogiin. Hänen mukaansa pohjoismaiset palloliitot voivat myötävaikuttaa asioiden kehittämiseen nostamalla esiin epäkohtia ja tarjoamalla asiantuntemustaan. Leirimatkaa oikeutettiin sillä, että sen avulla edistettiin yhteisiä tavoitteita ja tehtiin näkyväksi korjausta vaativia ongelmia. Kaikki eivät nielemättä osta argumenttia, jossa luotetaan pohjoismaisten palloliittojen neuvotteluvoimaan. Esimerkiksi Salfordin yliopiston urheiluprofessori Simon Chadwick on Lahtea skeptisempi, sillä hänen mukaansa Qatar hyödyntää myös jalkapalloa omien geopoliittisten etujen turvaamisessa. Hesarin (9.1.19) haastattelussa Chadwick arvioi, että Qatar ”suojautuu diplomaattisesti ja yrittää olla kaikkien kaveri. […] Pohjoismaisista jalkapalloliitoista on tulossa nyt Qatarin ystäviä. Se on varma, että jos Qatar tarvitsee joskus jotain pohjoismaisilta jalkapalloliitoilta, se pyytää apua.” Palloliitto korostaa tiedotteessaan, että se vastasi itse noin 100 000 euroa maksaneen leirin kustannuksista.
 

Kansojen liigan lohkonsa voittanut Suomen maajoukkue paransi huomattavasti mahdollisuuksiaan selviytyä vuoden 2020 EM-kisoihin. Halu arvokisoihin on ymmärrettävä ja siksi Qatarin leirimatkaa voidaan arvioida myös markkinoiden maailmasta käsin. Lahti kehysti leirimatkaa YLEn haastattelussa (8.1.19) seuraavasti: ”Meidän keskeinen tavoite on, että selvitämme EM-karsinnat läpi ja pääsemme kisoihin. Tämä leiri on viimeinen yhteinen harjoittelumahdollisuus ennen Italiaa vastaan pelattavaa karsintojen avausottelua. Oli äärimmäisen tärkeää, että saamme hyvät harjoitusvastustajat tänne.” Paikka EM-kisoissa on Palloliitolle taloudellinen kysymys, sillä se lisää suomalaisten kiinnostusta ja uskoa lajia kohtaan. Samalla suomalaisesta jalkapallosta tulisi sponsorimarkkinoilla nykyistä piirun verran kilpailukykyisempi tuote.
 

Seitsemän arvottamisen maailman läpi katsottuna ja hieman yksinkertaistettuna Riskin tapaus näyttää oheisen kuvan kaltaiselta. Tulkinnat ovat ristiriitaisia, koska niihin liittyvät arvottamisen kriteerit ja tavat perustuvat enemmän tai vähemmän yhteensopimattomiin arvostusmaailmoihin.

Riskin tapaus ei tietenkään ole ainoa, jolloin urheiluväki on ollut yhteiskunnan luupin alla. Esimerkiksi muutama kuukausi takaperin puhuttiin urheilumaailman arvoista, kun kävi ilmi, että paraurheilijat joutuivat kustantamaan osan arvokisamatkansa kustannuksista omista varoistaan. Olipa Riskin valinnasta mitä mieltä tahansa, kannattaa funtsia sitäkin mahdollisuutta, että meissä kaikissa on sisäänrakennettu mahdollisuus tehdä asioita, joita pidetään yleisesti arvokkaina ja vastaavasti syyllistyä tekoihin, joita muut paheksuvat. Harva meistä selviää elämästään täysin kuivin jaloin. Jari Tervo on sanonut saman paremmin: ”raja hyvän ja pahan välillä ei kulje ihmisten välillä vaan heidän sisällään”.
 

Erilaisten arvostusmaailmojen erottaminen toisistaan on houkuttelevaa, mutta käytännössä vaikeaa, sillä todellisuudessa yhteensopimattomat ja erilaiset arvokkaaksi kelpuuttamisen tavat limittyvät toisiinsa. Puhdasoppisen ja kirkasotsaisen toiminnan sijaan ja ohella tarvitaankin siksi myös kykyä ja halua erilaisten arvokkaaksi kelpuuttamisen tapojen strategiseen yhdistelyyn. Tämä ei tarkoita periaatteiden myymistä vaan erityisesti sen hoksaamista, että joskus tietyllä hetkellä arvokkaaksi arvioidut asiat voivat olosuhteiden muuttuessa kääntyä rasitteiksi. Arvostuksen kriteerit elävät, mutta arvostuksen tarve ei häviä.

Kirjoitus on julkaistu Arvoa urheilusta -blogissa 11.1.2019.

Arvostusta on käsitelty Arvoa urheilusta -blogin aiemmissa kirjoituksissa, esim. 27.3.2015 / 3.2.2017 / 16.7.2018 / 14.9.2018

Kirjoituksessa on hyödynnetty DEEVA-hankkeen päähavainnot kokoavan Arvostustalous-kirjan käsikirjoitusta. Tältä osin kiitokset kuuluvat Helsingin yliopiston tutkimusjohtaja Ville-Pekka Sorsalle ja Tampereen yliopiston tutkijatohtori Anna-Aurora Korkille.