07.12.2018

Kehitys kehittyy, mutta schismogenesis pysyy

Konsulteilla on tapana muistuttaa, että mikään ei pelasta menestyvää yritystä. Kansantaloustieteilijät puhuvat luovasta tuhosta (Joseph Schumpeter, 1883–1952), joka lahtaa elinkelvottomia yrityksiä ja siirtää resursseja huonosta paremmin tuottavaan bisnekseen. Yrityksiä tuhoutuu monista eri syistä, joissakin mättää johtaminen, toiset ajautuvat asiakkaidensa yllättämiksi.

Yritysten elinkaaret ovat lyhentyneet trendinomaisesti kuluneen 6o vuoden aikana. Digitalisaatio on muuttanut yritysten toimintaympäristöjä siinä määrin, että monien firmojen liiketoimintamallit eivät ole pysyneet kehityksen mukana. Kodakin kohtalo on koitunut monelle yritykselle.


Miksi yksi ja sama muutosajuri johtaa toisissa yrityksissä menestymiseen ja toisissa niiden tuhoutumiseen?


Koska en tiedä, piilotan tietämättömyyteni ohjaamalla ajatuksen toisaalle. Entä jos kyse onkin ’schismogenesistä’ eli (lähes) kaikkeen kehitykseen sisäänrakennetusta mahdollisuudesta, että asiasta kuin asiasta voi kuoriutua erilaiset kehityskulut?


Schismogenesis voidaan johtaa kreikan kielen sanoista ”skhisma”, joka tarkoittaa ”jakautumista vastakkaisiin suuntiin” sekä ’genesis’, joka merkitsee ”joksikin tulemista”. Ks. tästä yksi artikkeli, jossa on käsitelty schismogenesiksen ilmenemistä julkisessa palvelutuotannossa.


Digitalisaation ohella myös globalisaatio tuottaa schismogenesistä. Oheisessa The Monoclen kirjoituksessa Iso-Britannian entinen ulkoministeri David Miliband kuvaa osuvasti, miten globalisaatiosta on tullut oman menestyksensä uhri.