07.12.2018

Koomassa Berliinistä Potsdamiin

”Kukaan ei maksa siitä hyvästä, että pääsisi junalla tunnissa Berliinistä Potsdamiin kun saman matkan voi taivaltaa hevosella päivässä ilmaiseksi”, parahti Saksan keisari William 1 vuonna 1864.

Williamin näkökyvylle on helppo hymähdellä, kuten monille muillekin ennustuksille, jotka ovat myöhemmin osoittautuneet paikkansa pitämättömiksi.


Tulevaisuus on siitä vekkuli, että sillä on tapana tuoda mukanaan asioita, joita emme osaa ennakoida. Tulevaisuus yllättää, mutta yllättyneisyyden asteeseen voi vaikuttaa. Helsingin Sanomissa kerrottiin kansantalouden ennustamisesta. Jutussa esitellään Kooma-niminen tietokoneohjelma, jota hyödynnetään erityisesti valtiovarainministeriössä, kun halutaan ymmärtää kansantalouden eri osa-alueiden suhteita ja vaikutuksia toisiinsa. Koomaa käytetään erityisesti valtion tulo- ja menoarvioiden laatimisessa ja valtiovarainministeriön talousennusteissa. Kooma on vertauskuvallisesti virkamiehen kojetaulu, joka kertoo, miten kaasupolkimen painaminen (esimerkiksi elvyttävä talouspolitiikka) vaikuttaa vauhtinopeuteen (esimerkiksi BKT:n kasvu) ja polttoaineen kulutukseen (esimerkiksi inflaation kiihtymisen aiheuttama kansainvälisen hintakilpailukyvyn heikkeneminen). Jos polttoainetta uhkaa kulua liikaa, viskaali vetää punakynällä euroja sopivasta budjetin menokohdasta.

Koomassa on hyödynnetty monimutkaisia taloustieteellisiä malleja. Taloustieteessä ei kuitenkaan ole kysymys eksaktista tieteestä. Uskottavia koeasetelmia on vaikea rakentaa. Talous koostuu lukemattomista mikrotason päätöksistä, joista johtuen mallit ovat parhaimmillaankin vain suuntaa-antavia. Todellisuus on aina hienointakin mallia monimutkaisempi. Siksi ei olekaan yllätys, että Koomaa (ja muita dynaamisen stokastisen yleisen tasapainon malleja) on myös kritisoitu. Esimerkiksi Aalto-yliopiston taloustieteen professori Pertti Haaparanta on pitänyt yhtenä Kooman ongelmana sitä, että se ei huomioi hystereesiä. Hystereesi on järjestelmän ominaisuus, joka hidastaa muutoksiin reagoimista tai estää järjestelmää palaamasta alkuperäiseen tilaansa. Taloudessa hystereesi voi näkyä esimerkiksi työllisyyskehityksessä. Hesarin jutun perusteella näyttäisi siltä, että Kooman perusoletus on, että säästötoimenpiteet lisäävät työttömyyttä lyhyellä aikajaksolla, mutta talouden tasapainottaminen on itsessään tervehdyttävä asia, joka hieman pidemmällä aikavälillä näkyy työllisyyden parantumisena. Voi olla tai sitten ei. Hystereesiolettama lähtee ajatuksesta, että tilapäisestä häiriöstä tulee pysyvä olotila ja pahimmillaan itseään ruokkiva ilmiö. Työtön voi syrjäytyä, jolloin mahdollisuudet saada kiinni työstä heikkenevät dramaattisesti.


Kansantalouden approbatur-opinnoilla on hankala ottaa kantaa hystereesin puolesta tai sitä vastaan. En ole myöskään tulevaisuudentutkimuksen asiantuntija, mutten silti usko olevani aivan väärässä, kun ajattelen, että tulevaisuus ei vain tapahdu vaan se tehdään. Selvää on, että kansantalouden tasolla tarvitaan malleja, jotka auttavat tekemään mahdollisimman fiksuja ratkaisuja. Mitä paremmin ymmärrämme tapahtuneita, sitä paremmin olemme myös tulevaisuuteen valmistautuneita.

Yhtä selvää mielestäni on, että sellaista mallia ei ole olemassakaan, joka olisi osannut ennustaa vaikkapa sen, että kahden opiskelijapojan autotalliin Menlo Parkissa perustamasta yrityksestä kasvaa parissa vuosikymmenessä noin 60 miljardia euroa vuodessa vaihtava yritys.


Tulevaisuutta koskeva informaatio on aina epätäydellistä. Onneksi, sillä silloin meiltä puuttuisivat tarinat, joita luovat ja joihin uskovat ihmiset vievät maailmaa eteenpäin. Kooma osaa kertoa melko luotettavasti, kuinka paljon valtion menot pienevät, jos lääkkeiden omavastuuosuutta nostetaan 100 eurolla, mutta ei sitä, haluavatko ihmiset Berliinistä Potsdamiin junalla vai hevosella. Tarvitsemme ihmisiä, jotka osaavat kuvitella tulevaisuuden junamatkoja ja joilla on kykyä muokata kuvitelmistaan uskottavia ja toisia puhuttelevia tarinoita.
 

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

 

Save

Save

Save