07.12.2018

Mitä valkoselkätikka opettaa bisneksestä?

Valkoselkätikka (Dendrocopos leucotos) on kokoaan merkittävämpi lintu. Lintu on määritelty uhanalaiseksi ja siksi erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Koska Suomessa metsiin liittyy huomattavaa taloudellista merkitystä, ei ole ihme, että lajin suojelu on synnyttänyt vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Suomen Kuvalehden (15/2016) jutussa kuvataan, miten valkoselkätikka oli 80–90-luvuilla tuhon partaalla. Laji saatiin pelastettua, joskin tavalla, joka synnytti yhteiskunnallisia jännitteitä. MTK:n entisen johtajan mielestä 90-luvun alkupuoli oli ”rajua ylivihreää aikaa”, jolloin ”missään puolueessa ei mennyt läpi järkipuhe”. Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että monille metsästä taloudellista tuottoa etsiville valkoselkätikka näyttäytyi eräänlaisena Troijan hevosena, jonka avulla luodut suojelualueet ovat estäneet metsässä kasvavan vihreän kullan saattamista markkinoille.

Oma mielenkiintoni ei kohdistu valkoselkätikkaan itseensä, vaan linnun elinympäristönä toimivaan ekosysteemiin – ja siinäkin vain vertauskuvallisessa tarkoituksessa. Samaisessa SK:n jutussa nimittäin esitetään, että valkoselkätikka on niin sanottu sateenvarjolaji. Tämä tarkoittaa, että lajia suojelemalla voidaan suojella samalla koko vanhan lehtimetsän ekosysteemiä.

 

(Kuva: Markus Varesvuo, Suomen Kuvalehti, 15/2016.)

 

Valkoselkätikka antaa tekosyyn kysyä, onko myös liiketoimintaekosysteemeissä sateenvarjolajeja? Kysymys on aiheellinen, sillä luonnontieteiden tarpeisiin kehitetyt käsitteet ovat levinneet kulovalkean tavoin liiketaloustieteisiin ja laajemminkin organisaatiotutkimukseen. Vallitsevana käsityksenä on, että yritysten menestyminen riippuu niiden kyvystä rakentaa ja hyödyntää eri toimijoista koostuvia ekosysteemejä.
 

Vaikka käsitteiden lainaamisessa yli tieteenalarajojen onkin syytä olla varovainen, joskus tuttujen käsitteiden uudenlainen käyttö auttaa paljastamaan asioista uusia puolia. Luonto on raaka ympäristö, jossa Charles Darwinin mukaan selviytyvät vain ne lajit, jotka ovat valmiita sopeutumaan muuttuviin tilanteisiin. Syö tai tule syödyksi, sillä kaikille ei riitä ravintoa.
 

Selvää on, että sitä, mikä toimii luonnossa, ei sellaisenaan voida siirtää ihmisten muodostamiin sosio-ekonomisiin systeemeihin. Ekosysteemiajattelun yksioikoinen soveltaminen tarkoittaisi, että jos yritys tai muu organisaatio ei ole selviytymiskykyinen, sen tulee etsiä uusi tehtävä ja toimintamalli, jolle riittää kysyntää ja maksajia.
 

Mutterintoimittajat eivät ole liiketoimintaekosysteemille yhtä kriittisiä kuin valkoselkätikka vanhalle lehtimetsälle. Liiketoimintaekosysteemissä sateenvarjoja ovat lähtökohtaisesti suuret yritykset, joilla on kykyä ja halua ottaa vastuu kokonaisuudesta. Yhä useammin nämä sateenvarjot ovat Applen, Googlen, Amazon ja Alibaban kaltaisia digitaalimaailman jättiläisiä. Pienet yritykset ovat liiketoimintaekosysteemin valkoselkätikkoja. Suojelun odottamisen sijaan niiden kannattaa etsiä ja rakentaa itselleen elinkelpoisia ekologisia lokeroja.