08.12.2019

Urheilupolitiikan arkipäivää

Urheilu olisi koko lailla toisenlaista ilman katsojia ja faneja. Alvin Toffleria (1928–2016) mukaillen urheilun seuraajat ovat samanaikaisesti urheilukokemuksen tuottajia ja sen kuluttajia (prosumer). Omiensa puolia pitävät fanit ovat urheilujoukkueille tärkeitä, sillä he luovat toimintaan jatkuvuutta. Fanien uskollisuus kantaa sekä hyvinä että huonoina päivinä.

Tai sitten ei.


Joskus tapahtuu asioita, joita fanit eivät hyväksy. Viimeksi näin kävi NBA:ssa pelaavalle Houston Rocketsille, jonka GM Daryl Morey tviittasi tukensa Hongkongissa protestoiville mielenosoittajille. Suomalaisen silmin katsottuna Moreyn tviitti oli maltillinen kannanotto, mutta Kiinassa se tulkittiin toisin. Kiinalaisten näkökulmasta Morey puuttui maan sisäisiin asioihin tavalla, jota he eivät voi suvaita. Kiinan yleisradioyhtiö (CCTV) ilmoitti välittömästi, että se harkitsee uudelleen NBA-otteluiden televisioimista Kiinassa. Samoin kiinalaiset sponsorit kertoivat, että pohtivat uudelleen diilejään Rocketsin kanssa. Politiikka on ollut ja tullee aina olemaan osa urheilua. Siksi ei olekaan yllätys, että myös useat amerikkalaispoliitikot näkivät tilanteen vaativan heiltä kannanottoja.
 

Mielenkiintoisinta casessa on se, että erot yhtä ja samaa joukkuetta kannattavien fanien arvopohjissa synnyttää vastakkaisia käsityksiä siitä, millainen toiminta arvioidaan hyväksyttäväksi ja millainen ei. Toisille kysymys on sananvapaudesta, toisille kansankunnan suvereniteettiin kohdistuvasta uhkasta. Maailmanpolitiikan kiristyessä ja erilaisten jännitteiden ristipaineessa myös sateellifanikuntiaan rakentavat urheilubrändit joutunevat ottamaan huomioon aiempaa useammin sen, mitä tapahtuu kenttien ulkopuolella.