09.04.2021

Hallinnollinen pahuus

Tarvitaanko pahaan ilkeitä ihmisiä vai voiko paha seurata myös tavallisten ihmisten teoista?

Ehkä parhaimman vastauksen kysymykseen tarjoaa Hannah Arendt kirjassaan Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil (1961). Arendtin kirjoitti pahan arkipäiväistymisestä ja esitti, että kaikki natsit eivät olleet absoluuttisesti pahoja, vaan heidän pahuutensa oli seurausta byrokratian ja käskyjen noudattamisesta. Anne Applebaum on samoilla linjoilla kuvatessaan uusimmassa teoksessaan Twilight of Democracy (2020), mitä tapahtuu, kun demagogit saavat mukaansa riittävästi opportunisteja, hyväuskoisia, höyrypäitä ja hölmöjä.
 

Pahuutta voi esiintyä myös hallinnossa ja aivan tavallisina aikoina. Tarkastelen tätä yhdessä Petri Virtasen, Harri Raision ja Alisa Puustisen kanssa kirjoittamassani EURAM2020 -konferenssipaperissa The Emergence of Administrative Evil: A Complexity Theorerical Study of Arendtian Dark Times. Arendtin jalanjäljissä esitämme, että ’hallinnollisen pahuus’ ei ole suunniteltua vaan se ilmaantuu, kun itsessään hyvät tai ainakin ymmärrettävät aikeet yhtyvät toisiinsa saaden aikaan ennakoimatonta ja itseään vahvistavaa kielteistä kehitystä. Löydät paperin täältä.