Jatkuvuutta, palautumista ja mukautumista
Resilienssin typologisointi vakauden säilyttämiseen (maintenance), häiriintyneiden toimintojen palauttamiseen (recovery) ja sopeutumiseen (adaptation) on tutkimuskirjallisuudessa hyvin tunnistettu jäsennys.
Linkistä löytyvässä artikkelissa tarkastellaan, miten resilienssin eri ulottuvuudet yhdistyvät erityyppisiin häiriöihin ja niitä vastaaviin hallinnan tapoihin. Tarkastelun tuloksena erotetaan neljä hallinnan moodia: kriisivaste (crisis response), hätätoimintojen keskittäminen (emergency centralization), asteittainen sopeutuminen (incremental adaptation) ja monikeskuksinen sopeutuminen (polycentric adaptation). Olennaista ei ole löytää yhtä kaikissa tilanteissa toimivaa hallintamallia, vaan sovittaa hallinnan rakenteet ja toimintatavat häiriön luonteeseen. Esimerkiksi päätöksenteon keskittäminen voi vahvistaa toimintakykyä äkillisessä kriisissä, mutta pitkittyessään se voi samalla kaventaa paikallista innovointia ja mukautumista.
Artikkelin keskeinen johtopäätös on, että julkishallinnon resilienssi voidaan ymmärtää eräänlaisena institutionaalisten kyvykkyyksien repertuaarina (a repertoire of institutional capacities), josta erilaisissa tilanteissa otetaan käyttöön erilaisia kyvykkyyksiä ja niiden yhdistelmiä. Resilienssi ei tällöin tarkoita vain kykyä kestää häiriöitä ja palautua niistä, vaan myös kykyä yhdistää jatkuvuutta ylläpitäviä, palautumista tukevia ja uudistumista mahdollistavia toimintatapoja erilaisten ja eri aikajänteillä kehittyvien häiriöiden edellyttämällä tavalla.
Ajatusta voidaan syventää Karl Weickin luovalla yhdistelyllä (bricolage), jolla viitataan toimintaan, jossa ennakoimattomiin tilanteisiin vastataan hyödyntämällä uudella tavalla niitä resursseja, tietoa, osaamista ja toimintatapoja, joita kulloinkin on saatavilla. Resilienssin kannalta ratkaisevaa ei näin ollen ole ainoastaan se, millaisia kyvykkyyksiä organisaatiolla on käytettävissään, vaan myös se, miten niitä osataan ottaa käyttöön ja yhdistellä tilanteissa, joissa valmiit toimintamallit eivät riitä. Kyvykkyyksien repertuaari kuvaa tällöin sitä, mitä organisaatiolla on käytettävissään, luova yhdistely puolestaan kykyä rakentaa näistä aineksista tilanteeseen sopivia ratkaisuja. Resilienssi rakentuu näin sekä ennakolta luoduista valmiuksista että kyvystä improvisoida ennakoimattoman tapahtuessa.
