Käsitteillä on merkitystä
Jussi Ahlroth (HS, 28.12.25) on huolissaan yhteisen todellisuutemme hajoamisesta. Luottamus moniin tietoa tuottaviin ja välittäviin instituutioihin on joutunut koetukselle. Ahlroth tiivistää hyvin: ”Tiedosta on tullut ase poliittisissa kiistoissa ja asetta pitää käsissään tunne.”
Kun tieto irtoaa jaetuista kriteereistä ja kiinnittyy tunnekokemuksiin, valheelle avautuvat lähes rajattomat markkinat — tietäähän jo kulunut sanontakin, että valhe kiertää puoli maapalloa sillä aikaa kun totuus vasta vetää housujaan jalkaan. Mieleen tulee hakematta Hannah Arendt, jonka mukaan ”jatkuvan valehtelun tarkoituksena ei ole saada ihmisiä uskomaan valheeseen, vaan varmistaa, ettei kukaan usko enää mihinkään.” Vaikka valheilta ei siipiä katkaistakaan käsitteellisellä tarkkuudella, yhdentekevää ei ole se, miten asioista puhumme. Sami Pihlström muistuttaa Kanavassa (7/2025) käsitteiden ja totuuden välisestä suhteesta: ”Kun totuuden ja tosiseikan (ja siten myös toden puhumisen ja valehtelemisen) käsitteet rikkoutuvat, häviää koko yhteisöllistä elämäämme perustavalla tavalla jäsentävä oletus siitä, että ihmiset yleensä uskovat asioiden olevan jollakin tavalla tai ajattelevat ja väittävät maailman olevan jonkinlainen.” Ville-Pekka Niskanen osallistuu keskusteluun Kosmopolis-lehden artikkelillaan, jossa tarkastellaan kriisinhallintaan liittyvien suomenkielisten käsitteiden määritelmiä, niiden suhteita ja kansainvälisiä vastineita. Kriisit ovat jo itsessään hankalia, eikä niiden kohtaamisessa auta se, että yksi puhuu aidasta ja toinen aidanseipäästä.
