Miten politiikan muotitermit syntyvät ja kuihtuvat?
Vetovoimaiset käsitteet kiertävät politiikassa sitkeästi, vaikka niiden lupaukset harvoin toteutuvat.
Linkistä löytyvän artikkelin ydinväite on, että muotitermien voima ja ongelma juontuvat samasta lähteestä eli monitulkintaisuudesta. Monitulkintaisuus mahdollistaa periaatteellisella tasolla laajan hyväksynnän, mutta vaikeuttaa samalla muotitermeillä kuvatun politiikan toimeenpanoa. Seurauksena on toistuvia syklejä, joissa innostus vaihtuu turhautumiseen. Artikkelin mukaan politiikkatoimijat suhtautuvat monitulkintaisuuteen kolmella eri tavalla, joista kuhunkin liittyy omat ongelmansa. 1) Preskriptiivinen (to be ’worked out’ by minimising) lähestymistapa tuo selkeyttä, mutta yksinkertaistaa jättämällä liian vähälle huomiolle kontekstin, jossa po. toimintapolitiikkaa on tarkoitus toteuttaa. 2) Deliberatiivinen lähestymistapa (to be ’worked through’ by navigating) tähtää yhteiseen tulkintaan, mutta ei kykene ratkaisemaan po. asiaan liittyviä resurssikysymyksiä ja valtasuhteita. 3) Pragmaattinen lähestymistapa (to be ’worked with’ by accommodating) korostaa muotitermillä kuvatun toimintapolitiikan soveltamista arkeen, mikä voi kuitenkin nopeasti osoittautua pyörän uudelleenkeksimiseksi.
Artikkelin johtopäätöksenä esitetään, että yksikään lähestymistapa ei poista monitulkintaisuutta. Käytännössä kaikki kolme esiintyvät rinnakkain, ja eri toimijat käyttävät eri strategioita eri hetkinä. Paradoksaalista tai ei, juuri tämä jatkuva neuvottelu – ei yksittäinen ratkaisu – voi vähitellen tuottaa kumulatiivista oppimista ja yhteistä ymmärrystä muotitermien taustalla olevista tavoitteista.
