21.06.2021

Pirullisia ongelmia ja kömpelöitä ratkaisuja

Hesarin Suvi Ahola (29.5.21) vastustaa asioiden jaottelua mustiin ja valkoisiin, koska todellisuus on harmaan eri sävyjä. Olen samaa mieltä. Samoin jaan Aholan näkemyksen siitä, että kuntavaaliehdokkaat korostaisivat jämäkän johtajuuden sijaan – tai ainakin sen lisäksi – taitojaan solmia kompromisseja ja rohkeutta navigoida kimuranteissa tilanteissa.

En tiedä onko maailma aiempaa monimutkaisempi, mutta monimutkainen se joka tapauksessa on. Vaaleissa valituksi tulevat kunnanvaltuutetut joutuvat kohtaamaan pirullisia ongelmia – ongelmia, joihin liittyy ristiriitaisia tulkintoja, useita erilaisia ja keskenään kilpailevia selitysmalleja sekä yksittäisten ongelmien kytkeytymistä osaksi laajempaa kokonaisuutta. Vakiintunut käsitys on, että pirullisia ongelmia ei voida ratkaista tyhjentävästi, sillä jokaisella ratkaisuyrityksellä on taipumus tuottaa uusia ongelmia. Seurauksena onkin usein pirullista pelaamista. Parhaimmillaankin pirullisten ongelmien ratkaisut ovat kömpelöitä (clumsy). Kielteisestä konnotaatiostaan huolimatta kömpelöt ratkaisut saattavat olla yllättävän hyödyllisiä. Michael Shapiron (1988) mukaan kömpelöissä ratkaisuissa on kyse tilanteista, joissa eri osapuolet ovat yhtä mieltä jostakin, mutta eri syistä. Kömpelöiden ratkaisujen nerokkuus on siinä, että ne eivät uhkaa osapuolten identiteettejä. Toinen voi puhua aidasta ja toinen aidanseipäästä, mutta sillä ei ole väliä, jos tarkoituksena on saada pintaan uusi väri. Hieman analyyttisemmin ilmaistuna kömpelöt ratkaisut eivät edellytä jaettua epistemologista viitekehystä. Erityisesti kuntatason päätöksenteossa kömpelöt ratkaisut toimivat, sillä kunnanvaltuustossa ei ole perinteistä oppositiota.