Viekö tekoäly työpaikat?

Klein muistuttaa, että suurimman osan ihmiskunnan historiasta kalorit ovat olleet kortilla, sillä ihmisten energia kului ruoan hankkimiseen ja sen tuottamiseen. Maatalouden kehittyminen lisäsi ruoan saatavuutta, mutta samalla tavaroista tuli niukkoja. Käytettyjä vaatteita kierrätettiin ja kunnolliset työkalut olivat harvojen saatavilla. Teknologiset ja teolliset innovaatiot toivat tavarat useimpien ulottuville. Tämän jälkeen niukaksi resurssiksi muodostui osaaminen. Esimerkiksi lääkärit, juristit ja ohjelmistokehittäjät ovat tienanneet hyvin, sillä heidän tiedoilleen on riittänyt kysyntää. Nyt ajatellaan, että tekoäly poistaa tietoon liittyvän niukkuuden. Pelkona on, että se muuttaa oppimisen tuotokset hyödykkeiksi yhtä varmasti kuin teollinen maatalous teki mansikoista arkipäiväisiä. Pelko perustuu Kleinin mukaan kuitenkin ajatusharhaan, sillä jokin on aina niukkaa. Pelko on kuitenkin ymmärrettävä, sillä ajassa elävät ihmiset tarkastelevat taloutta sellaisena kuin se nyt on ja pohtivat, mitä tehtäviä tekoäly voi hoitaa ihmistä tehokkaammin. Oikea kysymys sen sijaan olisi: mitä töitä ihmiset eivät halua tekoälyn tekevän ja mitä palveluja tekoäly saa meidät haluamaan entistä enemmän. Klein ennustaa, että tekoälyn myötä talouden relationaalinen sektori kasvaa. Kysyntä kohdistuu entistä enemmän palveluihin ja tuotteisiin, joissa korostuvat kokemuksellisuus ja merkityksellisyys sekä ihmisten välinen vuorovaikutus. Jos uskoo Jevonsin paradoksiin, mahdollista on sekin, että jopa tekoälylle kaikkiin alttiimmilla toimialoilla kustannusten pieneneminen luo niin paljon uutta kysyntää, että ihmisille riittää vastaisuudessakin työtä. Tekoäly on tietysti paljon enemmän kuin taulukkolaskentaohjelma, mutta silti on hyvä muistaa, että Excelin keksiminen ei poistanut kirjanpitäjiä vaan heidän määränsä kasvoi.

Linkki Kleinin kolumniin.