01.07.2020

Maailma monimutkaistuu – vai monimutkaistuuko?

Donald Trump luo ympärilleen kaaosta, kun taas Sanna Marin kuvailee itseään järjestyksen ihmiseksi. Kaaoksessa on potentiaalia, mutta sen realisointi Trumpin keinoin on johtamassa ojasta allikkoon, kun taas pyrkimys järjestykseen on kaunista, mutta voi osoittautua yhä monimutkaistuvassa maailmassa mahdottomaksi tavoitteeksi.

Maailman monimutkaistumisen puolesta puhuu moni seikka. Pienet, keskikokoiset ja isot ilmiöt ja tapahtumat kytkeytyvät toisiinsa tavalla, joka synnyttää kehitystä, jonka suuntaa ja voimakkuutta on vaikea ennakoida. Isoja asioita tapahtuu, mutta ilman näkyvää syytä. Esimerkeistä ei ole pulaa. Ohessa poiminta Saska Saarikosken esseestä (HS, 5.1.2020).

Kompleksisuus on 2000-luvun yhteiskunnallista todellisuutta. Toisaalta monimutkaisuuden korostamisessa voidaan syyllistyä myös aikalaisharhaan. Isoja asioita on tapahtunut ennenkin. Marinin hallitus ei pääse helpolla, mutta helpolla ei päässyt Väinö Tannerkaan sata vuotta aiemmin. Ohessa poiminta Esa Liljan kirjoituksesta (HS, 5.1.2020).

Em. valossa ei ole yllätys, että ns. kompleksisuusajattelu (complexity thinking) on kasvattanut suosiotaan nopeasti. Alta löydät 6-osaisen johdannon kompleksisuusajattelun maailmaan.

Osa 1
Osa 2
Osa 3
Osa 4
Osa 5
Osa 6


Tästä linkistä
löydät raportin, jossa kompleksisuusajattelua on hyödynnetty yhteiskunnallisen päätöksenteon tietohaasteiden jäsentämisessä.